Retki Örössä ja syvällistä pohdiskelua

Olen viime aikoina pohdiskellut, miten oikein kunnolla särkyneen sydämen saa jälleen luottamaan. Miten selvitä kyynistymättä, kun toiveet yhteisestä elämästä eivät toteudu? Tarjoaako tulevaisuus minulle vielä uuden tilaisuuden ja uskallanko tarttua siihen? Miten saan jätettyä menneet taakse ja kohdistettua odotukset tulevaan? Jokainen joutuu näihin löytämään omat selviytymiskeinonsa. Minulle tärkeäksi ovat muodostuneet luonnossa liikkuminen ja luonnon tarkkailu, palstaviljely, valokuvaus ja ystävät.

Harjoittelin kameran Panorama-kuvausta Örön hiekkarannalla

Hyppään syvällisten asioiden pohdinnasta viikon valokuvien pariin. Vierailin ensimmäistä kertaa Örössä viime maanantaina. Osasin kehujen perusteella odottaa matkalta paljon, mutta yllätyin silti positiivisesti saaren kauneudesta.

Ajoimme ensin Turusta Kasnäsiin ja sieltä lähdettiin laivalla Örötä kohti. Matka yhteysaluksella kestää yhteen suuntaan vain noin tunnin. Perillä söimme ensin kasarmiravintolan noutopöydässä ja lähdimme sen jälkeen kiertämään eteläistä eli 6" luontopolkua.  
 
Aikaa maissa oli vain neljä tuntia, joten jouduimme priorisoimaan mitä kaikkea halusimme nähdä. Saarella on myös toinen luontopolku sekä tykkejä ja muuta sotahistoriallista nähtävää. Me jätimme tällä kertaa sotahistorian väliin ja ihastelimme luontoa. 

Ajuruoho kukki monissa paikoissa suurina vaaleanpunaisina mättäinä ja bongasin merikaalin, merisinapin, hietaneilikan sekä isorantasapen. Näitä en aiemmin ollutkaan livenä nähnyt. Sää helli ja rantakallioille olisi voinut unohtua haaveilemaan vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Suosittelen kohdetta kaikille luonnosta ja sotahistoriasta kiinnostuneille. Nähtävää saarella olisi riittänyt useammaksikin päiväksi. Lisää tietoa kohteesta löytyy täältä. 

Kannusruohoja ja hiekkarantaa

Merikaali

 

Rantasappea kivenkolossa

Komea kultakuoriainen ohdakkeen kukassa

Örön linnakesaaren rantakallioita

Viime viikolla poikkesin myös Kupittaan puiston lintulammellla katselemassa ja kuvaamassa lintujen puuhia. Suosikkejani olivat kypäräpäiset kanat ja naamioankat. Kuvat 
eivät onnistuneet täydellisesti, mutta päätin julkaista ne siitä huolimatta. 

"Kypäräpäisiä" kanoja

Naamioankka

Riikinkukko

Kävin moikkaamassa myös opiskeluaikaista kaveriani Annikaa Salossa. Oli kivaa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Käytiin syömässä kiinalaisessa ja kierreltiin Plazassa. Opiskelusta jäi lopulta muutakin kuin pelkkä tutkinto. 

Lopuksi vielä asuntoni ikkunasta napattu kuva täysikuusta. Kokeilin riittäkö kameran zoomi kuvan ottamiseen.

Tänään menetin täydellisen kuvaustilanteen, kun sudenkorento lekotteli unikonkukassa ja päästi aivan lähelle. Kamera ei tietenkään ollut mukana ja kun palasin kamerani kanssa, korento oli tietenkin jo häipynyt paikalta.

Mukavaa kesän jatkoa!
- Kati -